Muisti ja unohtaminen ovat kirjoituksissani tärkeitä asioita. - Me käsikirjoitamme kaiken aikaa muistoja itsellemme. Sanotaan niinkin, että vanhus elää muistoissaan. - Muistamme mieluisia asioita, muistamme surullisia asioita. Kaikkea emme muista. Mieli valikoi, mieli unohtaa asioita ja niin on hyvä. - Tekijällä, trauman aiheuttajalla on tällainen oletusarvo mielestä ja muistamisesta. Tässä on siis havahduksen paikka, joka tekijöiden olisi tajuttava ja myös oikeusjärjestelmän silloin kun pohditaan rangaistusseuraamuksia. - Kuten monesti todettu niin traumaattinen unohdus, amnesia pitää sisällään trauman aktiivipaketin, jossa on vaiheistus säikähtäminen > taistelu > pako > JÄHMETTYMINEN. - Kun on olemassa sopivia muistuttajia niin uhri reagoi tähän amnesian koteloimaan trauman aktiivipakettiin. - Hänellä on pitkäaikaisseurauksia. - Hän ei muista traumatapahtumia, mutta ne saavat aikaseksi pahaa oloa ja elämän välttämistä tietoisen muistin tuolla puolen. Uhri saa paniikkikohtauksia ja hänen normaali muistinsa muistaakin juuri edellisen paniikkikohtauksen ja näin uhri alkaa tehdä hätäisiä suunnitelmia estääkseen uuden nöyryyttävän kohtauksen. - Todellisuudesta tulee vankila eikä uhri pääse sieltä pois. Jotkut elävät tässä vankeudessa lopun elämänsä. - Dissosiatiivinen psykoosi saattaa olla joillekin se neulansilmä, jonka läpi on kuljettava ällistykseen ja oivallukseen ja traumatyöhön, jolloin ihminen yrittää käsikirjoittaa traumatapahtumat osaksi elämänhistoriaansa. - Tekijä ehkä unohtaa pahat tekonsa, jollei jää niistä kiinni, hän vapautuu niistä, hän menee kohti uusia elämisensä rientoja. Joskus hän voi miettiä, että kaipa uhrikin kokee samoin. Se on väärinkäsitys.