Kirjoitan mitä päähäni pälkähtää ja päähäni ovat pälkahtäneet parina viime päivänä myös Yhdysvaltain kodittomat. Katujen vierillä on patjoja ja yksinkertaisia telttoja. Ihminen joka nojaa seinään kääriytyneenä huopaan. On katukovuus.  Näissä ihmisissä on niin sanotusti kova-osaisia. Trauman uhreja. He ovat pudonneet kaduille. Heistä on voima valunut pois. Terrorisoiva voima on irrottanut heistä heissä olevan voiman. - Heillä ei ole nettiyhteyksiä. Heillä ei ole älypuhelimia. Siispä tavoitteeni on olla myös Yhdysvaltain kodittomien ääni täällä Suomessa. - Oman prosessini kautta olen todella alkanut ymmärtää kodittomuutta ja katujen kurjuutta. - Kun hyväosaisten taivas toteutuu jo maan päällä niin en sitten tiedä mitä heille heidän kuoltuaan tapahtuu varsinkaan jos elämässä ei ole ollut vähimmässäkään määrin sijaa myötätunnolle huono-osaisia kohtaan.