Uhri voi pysähtyä miettimään mitä hyötyä perimmältään on siitä, että ollaan tilanteessa, jolloin uhri ei pysty kiittämään tekijää. Jos tekijä tai tekijät ovat kuolleita niin heidän muistoaan ei pysty kunnioittamaan. Heidän haudallaan käynti ei synnytä kaipausta. On turta ja tyhjä olo. Jos tekijä tai tekijät elävät niin heitä ajatellessa ei synny iloa tai mukavia tuntemuksia. Heitä ei pysty kiittämään. - On sitenkin, että jokainen meistä tahtoisi kiittää ja osoittaa kiitollisuutta, mutta samalla se merkitsee sitä, että kiitos annetaan oikeanlaisen itsetunnon varassa. - Olen tullut siihen johtopäätökseen, että uhrin kiitos ei ole merkinnyt eikä merkitse tekijälle tai tekijöille mitään. Uhri on silläkin tavoin halveksittu. Uhrin kiitosta ei oteta vastaan tyytyväisyydellä. Uhrin kiitos ei tosiaan merkitse mitään. - Koska uhri on ollut väline, koska uhri on ollut vähemmän olemassa kuin tekijä tai tekijät hänen/heidän mielestään niin uhrin kiitos on jonkinlaista orjan piipitystä todellisten mahti-ihmisten edessä. - Kun tämän oivaltaa niin sekin on eräs luhistumispisteen vaara uhrin elämässä.