Tämä blogi purkautuu jostakin sellaisesta pisteestä missä en ole voinut valehdella itselleni. - On ollut sisäinen pakote kirjoittaa blogia vaikka tiedän kuinka riskialtista tuskan paljastaminen ja vilpittömyys on. Annat aineksia psykopaattisille ja demonisille lukijoille ja heitähän lukijoiden joukossa myös on. Kääntäjiä ja vääntäjiä ja huhujen rakentajia ja paisuttelijoita.

Olla kirkkaasti tosi? Mitähän sekin voisi olla? - Minä en näe sitä missä valehtelen itselleni ellen tietoisesti valehtele. Minun persoonaani ei kuulu yritys tietoiseen valehtelemiseen kovinkaan mittavasti.

Mutta ainahan joutuu perustellusti häpeämään itseään. ---

Enemmänkin ruoskin itseäni ja ruoskin myös toisia - se saattaa mennä jo häikäilemättömyydeksi ja vihapuheen puolelle. Pitäisi olla varovainen.

Näen niin, että elämme aikakautta, jossa ääripäät jylläävät. - On suurenmoista itselleen valehtelua ja samalla ihminen paljastaa itseään tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Kun kirjoitan ihmistsunamista niin olenko hankkinut tiedon tästä asiasta itse. - En tietenkään! - Kirjoitukseni perustuu siihen tietoon, jonka toiset ovat tuottaneet. Yksi blogini hakusana on worldometers enkä minä niitä mittareita ole luonut.

Ei Vaasassa näy ihmistsunami. Toki kansainvälistyminen näkyy. Vaasa on omissa mittasuhteissaan kansainvälinen monikulttuurinen keitos. Vaasa kasvaa kuten kaikki maailman kaupungit. Se on tietoisesti tahdottu tila. Kaupunkien tahdotusta kasvusta seuraa ylikasvu, planetaaristen resurssien ylitys.

Mutta ihmistsunami on totta enkä pysty valehtelemaan itselleni siten, että unohtaisin sen kun pohdin maailman tulevaisuutta.

Tänään sanomalehti Pohjalaisessa on emeritusprofessori Heikki Ylikankaan haastattelu. - Tutkijan Helsingin-kodissa on matka-arkku vuodelta 1695. - Toimittaja laskee, että vuodesta 1695 on 322 vuotta tähän hetkeen. Kun laitetaan sama eteenpäin päästään vuoteen 2339. Toimittaja kysyy Ylikankaalta, miltä maailma silloin näyttää. Ylikangas ei osaa vastata.

Minä osaan. Silloin todennäköisesti eletään kuudennen sukupuuton, kuudennen maailmanlopun jälkeistä aikaa, jossa ei ole enää ihmistä. Ehkä meidän ajastamme tuohon vuosilukuun selviää joku täi tai lude.

En pysty valehtelemaan itselleni.

Todellisuus ei ole lineaarinen vaan se on paisuva, kiihtyvästi kasvava ja sitten rysähtävä. - Planeetan kokemuksessa, maaplaneetan hiljaisessa tiedossa on jo viisi maailmanloppua. Äiti maa tietää ne.

En pysty valehtelemaan myöskään siinä, etteikö minulla olisi tiedon intressi kaikkiin niihin ongelmiin joiden läpi olen joutunut menemään. Jouduin selvittämään itselleni mitä tarkoittaa transsukupuolisuus ja valehtelisin tänään, jos sanoisin, että olisin transsukupuolinen.

Valehtelisin itselleni, jos myöntäisin, ettei minua kiinnosta traumatutkimus. Totta kai se kiinnostaa ja on syntynyt mittapuita esimerkiksi suomalaiselle traumojen hoidolle. Myös dissosiatiivisten psykoosien hoidolle. - Ollaan lapsenkengissä. Ihmiset eivät saa tarvitsemaansa eivätkä osaa kysyä tarvitsemaansa.

Itselleen valehteleminen on todellisuuden valintaa siten, että oma mukavuusalue optimoituu.