Olen eräänlaisessa murrosvaiheessa, koska minun on tajuttava selkeästi se mikä minulle on sopivaa ja ajankohtaista.

Jokaisen on tajuttava elämänsä tuulilasi eikä peruutuspeiliin ole sopivaa jäädä tuijottamaan. Peruutuspeilissäni on hyviä ja huonoja asioita. Siellä on murheita. Joitain ilojakin.

On terveydellisiä vaikeuksia. Täydet eläkepäivät lähestyvät nopeammin kuin ehkä arvaankaan.

Olen kirjoittanut asioista, jotka eivät välttämättä tarvitse minun suutani.

Maailma kiitää ohi ja minun on realisoitava oma paikkani.

Minun on kirkastettava arvojärjestykseni.

Ihminen on aina kiinnittynyt erilaisiin asioihin ja ihminen voi myös tehdä valintoja kiinnittymistensä suhteen.

Näen, että minun valintani on ortodoksisessa kristillisessä traditiossa. Siihen kaikella nöyryydellä perehtymisessä.

Olen vakuuttunut siitä, että eläkepäivinäni tulee aikoja, jolloin olen suurin piirtein täysin pudonnut ajankohtaisasioista.

Ajattelen jonkun muinaisen kilvoittelijan sanoja enkä ollenkaan ymmärrä mistä ihmiset kohisevat ja tohisevat.

En kärky nettikeskusteluissa enkä mene uutisille.