On ihmisiä, joiden rajoja on rikottu siten, että heidän on vaikea oivaltaa rajojaan. Tämä kysymys liittyy itsesuojeluun.

Ihminen paljastaa liikaa asioita maailmalle. Hän luulee, että siihen on jonkinlainen pakko, että niin on tehtävä.

Kirjoitin poistamissani jutuissa paljon myös traumatisoitumisesta. Rakenteellisesta dissosiaatiosta. Amnesiasta - johon liittyy traumapommi ja traumafilmi.

Onneksi tajusin häivyttää asioita. ---

Kun kirjoitin sanomalehti Pohjalaiseen kolmen jutun sarjan transsukupuolisuuden teemaan liittyen vuonna 2009 niin se oli pöhlöyksien pöhlöys samoin kuin että annoin aiheesta moneen lehteen levinneen haastattelun Sunnuntaisuomalaiseen vuonna 2010. Levikkialue kaiken kaikkiaan taisi olla 800 000. - Televisioonkin pyydettiin. Jumala siunatkoon, etten sentään mennyt!

Hiljaisuuden voi nähdä myös itsesuojelun opiskeluna. Hiljaisuus suojelee tuhoavalta julkisuudelta.

Kaikkea ei tarvitse kertoa. Kaikkea ei tarvitse paljastaa.

Välttyy revittelyiltä ja vääriltä leimoilta kun on hiljaa.

Jotkut katsovat että kaiken puheeksi ottaminen on rehellisyyttä. Että itse REHELLISYYDEN ARVON edessä heidän on maksettava elämällään hinta. - Tätäkin saa hiljaisuudessa miettiä. Tuollaista rehellisyyden arvoahan ei ole vaan se on eräissä sieluissa syntynyt kehitelmä, ristinpuu, jolle he tahtovat naulautua elämässään.

Tunnustukset eivät kuulu tavalliseen arkiseen elämään. - En kirjoita nyt rikoksentekijöistä.