Valitettavasti olen omassa elämässäni joutunut käymään läpi vainotuksi tulevan kokemuksen. - Kun pelko saartaa kaikkialta ja sinulla on epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tämä on sitä samaa vainoa minkä kohteeksi juutalaiset joutuivat natsi-Saksassa.

On erittäin vaikea yrittää sanoittaa vainotuksi tulemisen kokemusta.

Se lähtee siitä, että sinä olet olemassa olemuksellisesti perusteellisella tavalla toisten tahtoa vastaan.

Olet niin kuin sinun ei haluta olevan.

Tästä johtuen minulle on kehittynyt tarkka silmä. - Osaan aavistaa ketkä ovat todellisia turvapaikanhakijoita. - Se näkyy olemuksellisuudessa ja asiaa on vaikea sanoittaa.

Todellisia turvapaikanhakijoita on, mutta kaikki eivät kuulu heihin.

Minua loukkaa se, että minulla ei todellisuudessa ollut mahdollisuutta muuttua ulkoisesti miehestä naiseksi, jos se olisi ollut välttämätöntä. - Se vaihtoehto oli täysin poissuljettu. - Se olikin väärä vaihtoehto, mutta ei ollut mahdollista, että se olisi ollut oikea vaihtoehto.

Ei pysty sanoittamaan sitä olotilaa kun ajattelee olevansa väärällä tavalla olemassa.

Sain tilaisuuden vuonna 2009 kirjoittaa kolmen jutun sarjan transsukupuolisuudesta sanomalehti Pohjalaiseen ja vuonna 2010 oli sitten tuo Sunnuntaisuomalaisen laajalevikkinen haastattelu.

Mutta elämäni natisi. Miten? Kaikesta on turha tässä edes kirjoittaa.

Pelkäsin. Pelkäsin ympäristön siirtoja pelilaudalla. Pelkäsin ympäristön ratkaisuja. En kokenut osallisuutta siihen mitä minulle seuraavaksi tapahtuisi.

Eräs asia vainoista on se, ettei tähän blogiin pysty kommentoimaan. En halua tänne vainoavia kommentteja. - Opin sen matkan varrella.

Itse olen käytännössä puupää ja saatan toisten blogeihin kirjoittaa mitä sattuu mutta asioilla on sentään vielä rajansa. - En kykene avaamaan tähän blogiin kommenttiosiota.

Pelkään kaikkea mitä voidaan käyttää vainon välineenä: romaaneja jne.

Yksinäistämisen kestän kyllä. Sen että otetaan etäisyyttä eikä haluta olla tekemisissä.

Mutta oletus aktiivisesta vainosta ja siihen viittaavat teot. - Se on hyytävää.

Oli aika jolloin luin Varsovan getosta ja sen tuhoamisesta ja samalla nieleskelin: minähän olen Varsovan getossa.