Minulla on tämä paranormaali vetoni. - Sen perustein etsiydyin taannoin lehtihyllylle ja ostin Hesarin jonka välissä oli kuukausiliite. Kannessa oli teksti "Mitä tapahtui? Kirjailija Selja Ahava meni naimisiin. Sitten hänen miehensä alkoi kadota."

Ryhdyin lehteilemään kodissani nopeasti juttua esiin. Ajattelin, että se olisi paranormaali kiintoisa juttu. Sitten käsitin, että se kertoo sekoitellen Ahavan omasta elämästä ja hänen uutuuskirjastaan Ennen kuin mieheni katoaa.

Hetken kesti ennen kuin oivalsin Ahavan ongelman, joka veti hänet kriisiin. Mies kertoi olevansa transsukupuolinen ja hakevansa ratkaisua sukupuolen korjaamisesta.

Olen antanut itseni ymmärtää, että Ahavalla menee jo hyvin. Hänellä on se mitä hänellä tulee ollakin - uusi kumppani. Miehen anatomiassa oleva mies.

En vähättele Ahavan kriisiä sillä kriisihän se oli ennen kuin tuli ratkaistuksi.

Olen lukenut kirjasta näytteen ja sen pitäisi kaiketi olla houkutin, mutta minun kohdallani ei käy niin. - Ensinnäkin se Kolumbusstoori jo alkuunsa ei kiinnosta, koska tietää mikä on Ahavan kriisin ydin. Haluttaisi vain lukea siitä selkeitä lauseita, jos haluttaa. - Emme voi myöskään tämän kirjan kohdalla koskaan unohtaa tuota kuukausiliitettä ja sen sisältöjä. - Harva kirjailija saa asialleen noin mittavasti palstatilaa. Ahava saa.

Voinen vakuuttaa, että Ahavan näkökulma on se kaikkein tutuin. - Ei ole yhtään transsukupuolisuuden kysymyksiä syvällisesti pohtivaa ihmistä, jolle Ahavan näkökulma olisi vieras. - Tämän Ahavan näkökulman kanssa transsukupuoliset kipuilevat, koska he niin viiltävästi tietävät sen olemassaolon.

Miksi he kipuilevat? - Koska he ovat ihmisiä ja ihminen kaikissa olosuhteissa on tunteilla varustettu.

Ihminen ei katoa edes sukupuolen korjauksessa. - Ihminen jatkaa olemassaoloaan. Hänen muistinsa ei katoa.

Siispä Selja Ahava, mihin ihminen voi kadota?

Sukupuolen korjaaminen ei ole ihmisen kuolema vaan yritys pitää hänen toimintakykyisenä ja hengissä.

Muuten annan havaintoesimerkin transsukupuolisuuden kokemuksesta. Avioparit voivat tehdä sen kotonaan. Vaikka heti. Kun ollaan nyt transitiokysymyksissä miehestä naiseksi niin jokainen vaimo voi katsoa tarkoin aviomiestään ja pohtia miltä tuntuisi kun sijaitsisi miehen anatomian SISÄLLÄ. - Riittäisiköhän tähän esimerkkiin eläytymiskykyä. Jos eläytymiskyvyn myötä alkaa nousta kauhua ja pahoinvointia niin kysymyksessä on sukupuolipahoinvointi ja juuri sen kokeminen vie sukupuolen korjaamiseen.

En voi tietää minkälaista todellista dialogia Ahava ja hänen entinen kumppaninsa kävivät. - Minä en ole sinänsä kenenkään yksilön puolustuspuheenvuoron pitäjä. Asioita on mahdollista esittää tahdikkaasti ja tahdittomasti.

Se tietenkin on selvää, että transsukupuolisuudesta kerrotaan kertomalla. Ottamalla se puheeksi.

Ja se saattaa kovasti satuttaa ja järkyttää kuulijaa mistä Ahava on nyt kirjoittanut kirjan. - Hän antaa äänen itselleen ja se oikeus hänellä on. - Hänellä on oikeus ratkaisuihinsa ja ne ratkaisut hän onkin tehnyt.

Juuri nyt aavistelen, ettei Ahavan teoksesta kokonaan luettuna avaudu minulle sellaista aspektia tai transpektia, että tahtoisin ryhtyä lukupuuhiin varsinkin, kun olen hidas lukija ja jään usein pitkäksi aikaa puntaroimaan yhtäkin lausetta.

Jo lukunäytteen perusteella arvioin, että esimerkiksi transsukupuolisille nuorille Ahavan kirja on liian ahdistavaa luettavaa. He tietävät eri yhteyksissä mihin suuntanuoliin Ahavan teksti osoittaa.

On hienoa, että Ahavalla menee hyvin omassa suunnassaan ja jossain toisaalla jatkuu transsukupuolisten edunvalvonta ja ihmisyyden ymmärtäminen ja ihmisyyden puolustaminen. Syyllistämättä.

En nyt lähetä Ahavalle myötätuntohaleja, koska kaikessa häneen kohdistuneessa haliruuhkassa - netin perusteella - se on tarpeetontakin. - Mutta siis ymmärrän, käsitän.  Kriisi on kriisi.