En tiedä, onko mahdollinen lukijani huomannut mutta teen jatkuvasti työtä väkivaltaa vastaan.

Väkivallan purkaukset ovat hyvinkin mahdollisia silloin kun dissosiatiivisen amnesian poistuessa traumafilmi purkautuu ja trauman uhri näkee siinä itsensä tietyn henkilön/tiettyjen henkilöiden traumatoimien kohteena.

Jos uhri näkee itsensä traumafilmissä hyvin pienenä lapsena niin hänelle tulee raivoisa oivallus siitä, että koko hänen elämänsä on vinoutettu. Häneltä on viety elämä. Trauman aiheuttaja on kaapannut hänen elämänsä, vaikka hän on jäänyt henkiin. Uhri tajuaa, että on elänyt elävältä haudattuna. Siipirikkona.

Jos trauman aiheuttaja/aiheuttajat ovat elossa myrsky alkaa nousta. - Siksi otsikoissa on joskus käsittämättömiä väkivallan purkauksia. - Ne ovat käsittämättömiä yleisölle ei tekijälle.

Traumafilmi voi olla totta tai kuvitelmaa tai sekoitelmaa. Sitä sietää miettiä.

Itse olen sinänsä valmis ymmärtämään, että dissosiatiivinen psykoosi on aina todistus todellisesta kaltoinkohtelusta. Dissosiatiivista psykoosia on mahdotonta teeskennellä. Dissosiatiivisen psykoosin käsittää itse vasta toipumisvaiheessa. Kun hyvällä onnella ja avulla on selvinnyt sairaalahoitoon.

Jotkut ihmiset eivät suinkaan käsitä kostavan väkivallan johdonmukaisuutta, koska he elävät tältä osin leppoistettua elämää. - He eivät törmää niihin sielua riipoviin kysymyksenasetteluihin, joihin blogissani matkan varrella olen viitannut.

Urhoollisuus on olemassa. - On erittäin urhoollista jättää väkivaltaiset teot tekemättä. - Joskus tekemättä jättäminen imee ihmisestä mehut - ja katson suurella kunnioituksella tällaisia ihmisiä.

Paskaan ei voi koskea muuttumatta itsekin paskaksi. Niinkin on.

Lähetän ymmärtävät terveiseni niille, jotka juuri nyt tahtoisivat olla väkivaltaisia mutta sinnitellen kieltäytyvät siitä.