Kun jotain sanoo on mahdollista että äkkipikaisuuksissaan sanoo jotain liian railakkaasti. Ehkäpä hipaiset vihapuhettakin vaikka et niin haluaisi. Jokin tympäisee, kuvottaa ja sanallinen ase laukeaa. Sinne meni. Netti on niin lähellä, liiankin lähellä eräitä luonteita.

Tahdon kuitenkin muistuttaa, että myös vaikeneminen on käsitettävissä viharikoksena. - Kuinka monet tiesivät keskitysleirien olemassaolosta ja joukkotuhon tapahtumisesta aikanaan. Mutta he omaksi välittömäksi edukseen vaikenivat. No, eivät he ainakaan sankallisia ihmisiä olleet. Ehkä sitten älykkäitä hyvinvointipelureita. - Tietysti ymmärrän vaientavan pelon. Sankaruus ei ole pelkuruutta. Joskus sankaruus on yltiöpäisyyttä.

Mielestäni yliopistomaailma osallistuu selkeäsanaiseen keskusteluun tänään aivan liian vähän.

Kuinka paljon lehtien yleisönosastoissa on professoreiden ja tohtoreiden mielipidekirjoituksia?

Kuinka monet ihmiset jättävät olematta hälytyskelloja vaikka he perustellusti voisivat sitä olla.

Ei pidä kiinnittää huomiota ainoastaan siihen mitä sanotaan. Ajan hengen tarkkailu edellyttää sen miettimistä mikä jää sanomatta.

Vaikeneminen on kaiken sallimista. - Kaiken salliminen ei ole Suomelle eikä ihmiskunnalle hyväksi.