Olen ollut amnesiani sitoma. Olen kärsinyt triggereistä. - On paljon sellaista tuskaa ja elämän hukkaantumista, jota ei haluta kuvata.

Kiitän Jumalaani aika merkillisestä asiasta: siitä, että sain kokea dissosiatiivisen psykoosin helvetin, koska se oli neulansilmä ymmärrykseen.

Valtavin johdatus elämässäni on ollut tie ortodoksiseen uskoon. - Minun lähtökohtaiset ympyräni ovat luterilaisia ja vieläpä eräs minulle hyvin tärkeä juurikin luterilainen ihminen kauan aikaa sitten vinkkasi: Voisit lukea Filokaliakirjasarjaa.

Minulle ei ole luterilaisuutta vastaan sinänsä mitään. Mutta elämän näkyni niin sanotusti tarvitsee ne väkevät mausteet ja tuoksut, joita ortodoksia antaa.

Ihmisenä olen vajavainen ja kehno ja kiivailija. Tarvitaan ainaista armon rukousta.

Vuosia sitten näin näyn, että eläkkeellä vaeltaisin reppu selässä luostarista luostariin maailmalla. - En mitenkään pystynyt ajattelemaan, että se olisi mahdollista. Minussa virittyvien kauhujen takia.

Mutta tänään tuntuu kuin se ehkä sittenkin olisi mahdollista.

Ainakin ajatus sykähdyttää täynnä toivoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Epätoivoa, toivottomuutta vastaan asettuu ristin toivo ortodoksisuudessa.

Vaeltajan tie on kilvoittelua.