Turvallisuus on itselleni hyvin kipeä teema. Olen varmasti joutunut tätä teemaa käsittelemään poikkeuksellisen paljon.

- Juuri nyt Vaasassa on hyvin kaunis aamupäivä. Käsitän täydelleen, jos blogillani on lukijoita, jotka ihmettelevät saarnojani ja möykkääni. Raivostumisiani, joita pyrin välttämään, mutta kun olen dramaattinen luonne niin semmoista tapahtuu.

Turvallisuuskupla ja onnellisuuskupla ovat sama asia. - Tänään Suomi on kansakunnan enemmistölle mainio turvallisuus- ja onnellisuuskupla. - Ja niin sanottu normaali ihminen on vakuuttunut siitä, että turvallisuus jatkuu. Hyvä jatkuu.

Vain epänormaalit ihmiset vauhkoavat tänään elonkehän uhista. - Minulla on vaatimaton terassi ja sen laidassa istutuksiani ja juuri nyt ne voivat hyvin. Kun ne todistavat elinvoimaisuudellaan luonnon kukkeudesta niin miksi vauhkoan ja samalla olen loukkaava? Välitön elonkehä ympärilläni on erinomaisen hyvässä kunnossa. Se riemuitsee kesän elollisuutta.

Minussa turvattomuus on hyvin syvällistä. En päästä turvattomuuden asiaa koskaan katvealueelle.

Ihmiset hämmästyvät kun heiltä riuhtaistaan oletettu aina jatkuva turvallisuus pois.

Turvallisuuskuplassa turvallisuus on itsestäänselvyys. Perusolettama.

Kirjoittamisillani en suinkaan hae sitä, että lukijani eläytyisivät minun syvälliseen turvattomuuteeni ja sen historiaan. En edes avaa asioita.

Alla luettelen pahuuden suojakilpirooleja, joita voisi tietysti luettelossa olla enemmänkin. Juuri näihin suojakilpirooleihin enemmistö onnellisuuskuplissaan liittää turvallisuuden teeman. Näin pahuus saa siis suojakilven.

Sosiologina yritän havahduttaa Turvattomuuden Aikakauteen, jonka sisimpäni näkee vaikka sitä ympäristössäni ei pystyisikään näkemään.