No niin. Tuntemattoman sotilaan ensi-ilta - suomenkielinen - oli viime lauantaina Harparskogissa Hangon suunnassa sotahistoriallisella Harparskogin linjalla.

Olen kylmä kun on oltava kylmä - mutta olen lämmin kun on oltava lämmin.

Olen aikaisemmin eri yhteyksissä tuonut esiin, että sotahistoriamme on muutakin kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Löytyy muitakin näkökulmia ja sodassa olemisen eksistenssejä.

Ehkä hieman viileänä menin ensi-iltaan... Harparskogissa siis samat näyttelijät esittävät Tuntematonta sekä ruotsinkielisenä että suomenkielisenä versiona, joka jo sinänsä on suuri koetus näyttelijöille.

Mutta antauduin täysin! Nyt kannattaa nopeasti netitse hakea tietoa Harparskogista, ettei näytelmäkokemus menisi ohitse. Kulkeudu hyvä ihminen sinne! Joka mahdollisesti luet blogiani. Käytät ehkä tyhmemminkin aikaasi! - Jos suosit harvoin tapahtuvaa pientä täsmämatkailua niin voisit täsmätä sen Harparskogiin.

Harparskogissa käsittääkseni esitetään parasta mahdollista ulkoilmateatteria. - Mäntymetsä kallionnousuineen on erinomaisesti hyödynnetty. Roolitus on satuttavasti oikea. Keskeisten kohtausten rakentaminen ulkoilmateatterin puitteisiin on luonnollista vailla kömpelyyttä. - Linnan henki on tavoitettu. - Kohtausten leikkaukset on oikein oivallettu.

Näytelmäsovitus toimii dynaamisesti - enkä tarkoin tiedä kuinka paljon ohjenuorana on ollut työparin Edvin Laine & Olavi Veistäjä näkemykset, jotka aikanaan toteutettiin Pyynikin kesäteatterissa. Ilmeisesti niillä on ollut vahva merkityksensä.

Tuntemattoman sotilaan ytimet oli tavoitettu erittäin satuttavasti ja siis luonnon puitteiden hyödyntäminen oli oivallista. Kuitenkaan esitys ei uponnut luonnonmaisemaan. Kaikki oli mietitty katsomiskokemusta varten.

Harparskog Arena on rakennettu Tuntematonta varten sotahistorialliselle alueelle.

Itkin.

Olen rujo kaljupää.

Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen se oli siinä. - Painosti oma raju tunnereaktioni, mutta sitten vapauduin. Ajattelin, että mitäpä tätä peittelemään.

Nauroin. - Enkä sitäkään peitellyt.

Ulkoilmateatterin äänimaiseman jyrinä ja räjähdykset kun katsojan katse on männikössä ja siinä olevassa kallionnousussa luo konkreettisen helvetin tunnun, jonka jälkeen ei suinkaan tee mieli ylenkatsoa niitä, joiden hermot pettivät.

Kun männiköstä tunkeutuu esiin aito panssarivaunu niin eläytymiseltä ei niin kovin paljon vaadita...

Siis - aktivoidu nyt sohvaltasi ja mene Harparskogiin!