Muistoista kiistellään. Varsinkin traumaattisista muistoista.

On niitä, jotka katsovat, että ihminen muistaa ilman muuta kaikkein pahimman. Jos hänelle on erittäin pahoja tekoja tehty niin tottahan hän ne muistaa.

Tuo on muuten väärinkäsitys. Hyvin traumaattisissa tilanteissa ihmisellä on kyky poistua ruumiistaan ja reagoida amnesialla. Tämä on suuri mysteeri, joka ehkä pelottaa suurinta osaa ihmiskuntaa. - Ihminen siis pystyy poistumaan ruumiistaan silloin kun ruumista kaltoinkohdellaan. - Erittäin traumaattiset olosuhteet todistavat, että sieluhenki ja ruumis eivät ole ykseys. Tavallaan erittäin traumaattiset olosuhteet todistavat henkimaailman todeksi.

Tietenkin tavallisessa arjen sujuvuudessa ruumiin ja sieluhengen tulee muodostaa ykseys. Tällainen ykseys on niin sanotusti terveyttä ja terveyden kokemus.

Olen aikaisemmin poistamissani teksteissä kirjoittanut traumafilmistä. Dissosiatiivisessa psykoosissa purkautuu traumafilmi, jossa perimmältään ei ole oleellista sen totuusarvo. - Oleellista on se, että traumafilmin näkijä joutuu työstämään traumafilmiään. Tässä traumafilmissä on AINA kysymyksessä henkilö tai henkilöt, jotka ovat toimineet suojakilpiroolinsa takana pahuuden vallassa. - Jos traumafilmin näkijä on uskonut pahantekijän suojakilpiroolin hyvyysarvoon niin hän kokee elämänsä järkyttävimmän pettymyksen.

Muistot ovat hyvin vaikea maaperä ja kaikella arkuudella muistoihin on syytä suhtautua.