Toivon, että mahdollinen lukijani voisi ymmärtää näkökulmani nyt.

Menneinä aikoina minun oli vaikea oivaltaa syvälle rappioituneita ihmisiä muuta kuin vierasolentoina.

Tänään käsitän, että joillekin viina on ainoa iho ja kun se otetaan pois jää vain kirkuva veresliha.

En ymmärrytä rappioalkoholismia erityisemmin. Lisäksi en myöskään ryhmäännytä rappioalkoholisteja. - Ihmistapaukset ovat erilaisia.

Mutta on selkeätä, että hoitamattomat syvälliset traumat kytkeytyvät rappioalkoholismiin. Arvelen - aika usein.

Ihmisillä on niin poikkeuksellisen epäonnisia kohtaloita ja ihmisyyden riistoja, että he kasvattavat ihokseen viinan tietäen, että se on tuhoisa aine.

Riistetyksi tulleen kokemus on elämän raskain taakka.

Viina aiheuttaa traumoja ja traumojen seurauksena on yletöntä viinan kittaamista, viinainen elämäntapa, johon sitten kuuluu myös asunnottomuus.

Tässä olen nyt polullani havahtunut. Kun näen asunnottoman jossakin kulkiessani niin ajattelen, että tuossa ihminen taivaltaa reitillä, joka ei ole koskaan johtanut hoitoketjuihin.

Koko ajan voidaan kysyä vakavasti miten hyvin suomalainen ihminen saa ammattitaitoista trauma-apua.

Joskus viinaan sortuneella ihmisellä on palautettavia rakenteita lähellä. Tällöin alkoholisti hoksaa, ettei juomisella kannata lopullisesti menettää vaimoa ja lapsia.

Syvälliset traumat taas vaativat pitkiäkin hoitojaksoja. Viinan pois ottaminen ei hyödytä mitään ellei traumoja käsitellä.

Vertaistuki on vertaistukea. - Traumaosaaminen on traumaosaamista.