Olin eilen torstaina Pori Jazzissa. Pääasiani oli nähdä Brian Wilson ja kuulla Pet Sounds livenä. - Näin vanhan neron elävänä ja niin halusinkin. Hänellä oli osaava yhtye mukanaan. - En muutoin tahdo kommentoida Wilsonin omaa esiintymistä eilen. Me kaikki vanhenemme. - Hänen sävellystuotantonsa on persoonallista ja kuolematonta.

Kun olen saanut nähdä Bob Dylanin livenä ja nyt Brian Wilsonin niin siinä on jo tosi paljon.

Pori Jazzin katsojien ikävalikko lienee alta parikymppisestä kasikymppiseen. Mietin ja pohdin ihmisyyttä. Näin joitakin julkisuuden ihmisiä ja joskus ajattelen, että kaikki ovat liian pieniä suhteessa ihmistsunamiin, ilmastonmuutokseen ja planeetan kantokyvyn ylittämisen näkymiin.

Tietenkin käsitän, ettei Pori Jazz pysty olemaan mikään ajankohtainen tietotoimisto.

Mutta säät vaihtelivat! Mietin aina pukeutumiseni huolella etukäteen. Puolta yötä kohti mentäessä on aina varauduttava kylmyyden takia. Ja nyt myös hetkittäin satoi rajusti. Minulla on iso sadeviitta, jonka alla on kuin teltassa. Pieni sadetakki ehkä suojaa ylävartalon, mutta jalat kastuvat, jos istuu penkillä. - Puupenkkejä päänäyttämön eteen oli muuten asetettu aivan liian vähän. Miksi? Typeryyttä!

Miksi liitän kirjoitukseeni kilvoittelun käsitteen? - Canned Heat esiintyi Porissa myös eilen. Woodstockin kävijä. Peace&Love. Yhtye kehotti tekemään tätä sormimerkkiä ja niin tein minäkin. - Rauha ja rakkaus ovat tietenkin kilvoittelun suuntia. Kamppailun suuntia. Vaikka sitten en aina tiedä mitä ajattelen. Olen kivääri- ja konekiväärimies. Rajun sotilaskoulutuksen saanut ja Harparskogin havahduttavassa äänimaisemassa Tuntematonta sotilasta katsoessani tajusin, että säröilyistäni ja kummallisista kriiseistäni huolimatta juuri minä olen se, joka käy tuota maisemaa päin. Tiedän sen. Se on minuun kirjoitettu.

Tiedän kyllä, että amerikkalaisena nuorena aikanaan olisin ollut kivääri- ja konekiväärimies Vietnamin sodassa.

Ihmiset eivät yleensä käsitä, miten paska homma on olla kivääri- ja konekiväärimies, mutta minä olen sen taakan kantaja. Pori Jazzissa näin miesprofiileja, joista ei koskaan eikä milloinkaan olisi kivääri- ja konekiväärimiehiksi. He eivät sitä tehtävää kestäisi. He olisivat taistelussa turhakkeita. Eivät he ole mitään sotakentällä. - Tästä näkökulmasta Putin tarkastelee Suomen kansaa ja siksi hävittäjät lentävät rajan pinnassa. - Huoli on suuri. Putinilla nimittäin. Suomen kahjoilua hän ei siedä. Eikä Trump tule hätiin, jos Suomi miehitetään. Jos Suomen miehestä ei löydy Talin-Ihantalan miestä yhtään niin Suomi on gudbai. Tästä tänään on kysymys.

Olen taatto, mutta kovia nuoria miehiä sentään löytyy - Putinille vakuudeksi.

Elämä on aika raju juttu - esimerkiksi Suomen kansan olemassaolo.

Kun Canned Heat lopetti niin katsahdin taakseni ja siinä lähellä seisoi presidentti Halonen puolisonsa kanssa. Entinen puolustusvoimain ylipäällikkö siis. En ehtinyt tarkkailemaan häntä konsertin aikana.

Brian Wilsonin setti oli surffailua ja Pet Sounds. - Good Vibrations kuultiin vaikka minun viboissani tässä ajan hetkessä on varmasti mietittävää.

Ajoin yössä Vaasaan. Satoi. Yksinäisyys humahti ylitseni kuten se tuppaa tehdä.

Kun olin takaisin kodissani luin Porista ostamaani Suurta nimittelysanakirjaa (Jari Tammi). Nauroin niin naseville ilmauksille, etten pystynyt nukkumaan kuin tovin.