Minulla on etulinjan taistelijan sotilaskoulutus. Oulun Hiukkavaara ei ehkä ollut niitä kaikkein lempeimpiä paikkoja varusmiespalveluksen suorittamiseksi.

Minulla on sisäinen varmuus. - Jos olisin elänyt sotiemme aikaan niin olisin pitänyt paikkani. Mistäpä tietää.

Jollain ihmeellisellä tavalla virityn silloin kun ollaan vaikeissa maisemissa. Todella.

Pelkoni on toisenlaista. Se on ilmennyt siellä missä ulkoista vaaraa ei ole ollut. Enää.

Dissosiatiivinen psykoosi murtaa elämäni kahteen pääjaksoon. Ajan mittarilla mitaten suurin osa siitä kuuluu pelkoihin, äkisti virittyviin oudoksuttaviin pelkotiloihin. Kykenemättömyyteen nauttia elämästä. On täytynyt olla varuillaan itsensä suhteen. Siihen on liittynyt se, ettei päästä muita lähelleen.

Psykoosin jälkeen - kun jäin eloon - pelkojen paikalle on tullut pettymystyö.

Mitä pettymyksellä tarkoitan? Se jääköön minun ja henkimaailman asiaksi.

Mutta koska juridiikka on aina kiinnostanut minua - pettymystyöni liittyy myös täydelliseen näytöttömyyteen.

Siksi en avaa oman traumafilmini sisältöjä.