Isä, äiti, kummisetä, kummitäti, täti, setä, veli, sisko, sukulainen, opettaja, pappi, lääkäri...

Kaikki yllä mainitut ovat yhteiskunnallisia rooleja. - Rooleilla on haltijansa. - Joskus roolin haltija on paha. Hirvittävän paha ihminen, joka käyttää rooliasemaansa väärin.

Mehän aina ehdottomasti lähdemme siitä, että yllä mainitsemani rooliluettelon haltijat huolehtivat hyvin rooleistaan.

Miten pahuus näkyy? Pahuus näkyy tekoina tai laiminlyönteinä.

Olen lukenut, että erästä korkea-arvoista pappia epäillään kahden pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1970-luvulla. Luonnollisesti pojat ovat tänään reippaasti aikuisia miehiä. Heitä kalvaa jokin. He esittävät syytöksiä.

En tiedä tuosta tapauksesta yhtään mitään. Yleisellä tasolla tietenkin asettaudun hyväksikäyttöä vastaan.

Jos tapaus on totta niin hyväksikäytön kohteeksi tulleet ihmiset ovat eläneet vuosikymmeniä tuskassa.

Mutta näyttö! - Arvelen, ettei oikeudellisesti pitävää näyttöä synny. - Papin syyllisyys jää toteen näyttämättä ja silloin hän on yhteiskunnassa syytön. - Mutta henkimaailma tietää mitä todella on tapahtunut. Sen edessä mikään ei jää näkemättä.

Uhri häviää silloinkin kun uhrius on totta. Maallisessa oikeudessa. Suojakilpiroolin haltija on tehnyt tekemisensä ja juurikin ensimmäiseksi hän käyttää hyväksi suojakilpirooliaan. Ensimmäiseksi hän pettää ne odotukset, jotka suojakilpiroolin haltijalle yhteiskunta asettaa.

Työskentelen Vaasan kaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnossa erityisasiantuntijana. - Olen hyvilläni varhaiskasvatuksesta, koska niin monet pienet lapset kuuluvat sen piiriin. Päiväkodissa lapsi pystyy ammattilaisille kertomaan tässä ja nyt kaikesta siitä mitä hänen mieltään askarruttaa. Yhteys lastensuojelulakiin on kaiken aikaa olemassa.