Anthony de Mellon kirja, jonka ostin Pori Jazz reissuni aikana torstaina, Uudistuminen, on mainio teos. Olin Porissa myös lauantainakin...

Niin - de Mello kirjoittaa kalasta joka pelkää hukkuvansa osoittaen ilmaisun mielettömyyttä. Kalahan ei pelkää hukkuvansa! Ymmärrän de Mellon tarkoitusperät ja kannattaa hankkia Uudistuminen kotilukemiseksi.

Olen itse vasta puolessa välissä.

Mutta mitä jos kala pelkääkin hukkuvansa? Mistä tiedämme mitä kalaisuus on? Me kuvittelemme tietävämme mitä kalaisuus on! Käytämme siinä ihmisen oikeutta! - Onhan myös kalastamista, jossa kala päästetään irti heti kun kala on saatu kalastettua kuivalle maalle. Tärkeintä on kalastamisen jännitys ei suinkaan se, että nälkäinen kalastaisi ravinnokseen. - Siis kalaa - mielestäni erittäin julmasti - haavoitetaan ja haavoitettu kala pudotetaan takaisin veteen virnistellen itsetyytyväisenä omalle kalastustaidolle.

Sanoisin nyt näin: älä koskaan yritä asettautua ruhjovasti minkään olennon paikalle.

Toista olentoa täytyy kuunnella! Toiseen olentoon täytyy yrittää eläytyä ja viisautta on myös avuttomuutensa hyväksyminen: en osaa eläytyä.

Me kuvittelemme esimerkiksi niin, että turvapaikanhakija Suomeen päästessään on turvassa. Joidenkin kohdalla niin onkin. Mutta on hyvin traumatisoituneita turvapaikanhakijoita, jotka alkavat Suomessa oirehtia. - He voivat pahoin Suomessa, koska he kantavat sieluissaan traumapommeja. - He tarvitsevat ymmärrystä ja apua, koska he ovat hukkumassa olemassaoloonsa.