Siksi tehdään viharikoksia ja puhutaan vihapuhetta, koska ihminen ei osaa eläytyä toiseen ihmiseen.

Teen aivan varmasti tökeryyksiä itse tässä asiassa. - Loukkaan.

Mutta luulen kuitenkin hieman kasvaneeni.

Sekin kasvattaa kun oivaltaa, että toiset ihmiset eivät osaa eläytyä minuun. - He lyövät jonkun leiman ja katsovat sitten leimaansa. Eivät minua. Se on tietenkin yksinäistävää ja ahdistavaa.

Ihmiset ovat sumeilemattomia leimaajia. - Heillä on kiire leimata. - Leimaa kaiutetaan. Leimasta juorutaan.

Elämä on julmaa, koska eläytymisessä ei olla varovaisia. Kyseleviä, kuulostelevia.

Ihmisen elämä on usein prosessi. Ihmisen tietoisuuden tilat vaihtelevat. Tänään ihminen sanoo itsestään jotain ja jo huomenna hän muuttaa kertomustaan uusien havahtumisten perusteella.

Kirjoitan täällä sekä niin sanotuista kantasuomalaisista että turvapaikanhakijoista.

Emme ymmärrä turvapaikanhakijoita, jos luulemme, että siirtyminen uhka-alueelta Suomeen poistaisi SISÄISET UHAT. - On turvapaikanhakijoita, jotka tuovat mukanaan sisäiset uhkansa, jotka riuduttavat heitä. Tähän riutumukseen meidän tulee eläytyä.

Tarkoitan eläytymisen varovaisuudella toisen ihmisen kunnioittamista.

Eläytymisen varovaisuus ei ole eläytymättömyyttä vaan tunnustelevaa, herkkää eläytymistä.