Seisoin äsken ulkona vaasalaista sateisuutta katsoen.

Mietin. - Elämän totuus oli minussa liian voimakas estääkseen dissosiatiivisen psykoosin.

Kotiuduin sairaalasta yli kolme vuotta sitten hoitojakson jälkeen.

Koko ajan olen yrittänyt hakea tapahtumiin selvyyttä.

- Kun aikanaan aloin puhua transsukupuolisuuden kokemuksesta niin suuri maanalainen järistys ilmoitti tulostaan vaikka en sitä silloin tokikaan käsittänyt.

Sovinnaisuus ei estänyt tapahtumista. - Sivuille katsominen ei estänyt tapahtumien kulkua.

Täytyi käydä kuten kävi ja tulivuori purkautui vuonna 2014. - Se purkautui näkyinä, ääninä, käskyttäjinä.

Kun selvisin tulivuoren purkauksesta hengissä niin tilanne on tänään toinen.

Ymmärrän asioiden kulun vääjäämättömän etenemisen.

Näin täytyi käydä. Huonomminkin olisi voinut käydä.

Olen huojentunut vaikka tietysti on suru puserossa kun miettii miten muut ihmiset suhtautuvat tulivuoren purkauksen kokeneeseen ihmiseen. - Mutta sittenkin se tapauksessani on vähäisempää kuin ilo ja oivallus prosessista.

Kaikkea en osaa jäsentää.

Mutta sisäinen elämäni on uudistumassa.

Dissosiatiivinen psykoosi on raju ja raaka mahdollisuus, jonka elämä antaa.