Ostin torstaisen Porin jatsimatkani aikana neljä kirjaa, joista yksi oli Anthony de Mellon Uudistuminen.

Olen lukenut sitä tänä aamuna masentuneiden itsesyytösten vallassa.

De Mellohan kuoli vuonna 1987. - Hänen Havahtumisensa on tuttu.

De Mello kirjoittaa kiintymyksistä ja haluamisista ansoina, joihin onnellisuus hukkuu. - En ole lukenut pientä kirjaa vielä loppuun. Yritän lukea ajatuksen kanssa. Yleensä ottaen olen hidas lukija.

Niinpä niin. - Oma elämäni on jaettavissa pääjaksoihin: 1) elämä amnesian kanssa dissosiatiivisine oireineen, 2) dissosiatiivisen psykoosin räjähdys, jolloin amnesian sisältö ällistyttävyydessään paljastuu ja 3) toipuminen psykoosista ja psykoosin sisällön analysointi sekä uuden elämäntavan rakentaminen.

Painotan tässäkin, että suhtaudun amnesiani sisältöön hyvin suurella varovaisuudella, koska minulla ei ole keinoja sen todentamiseen enää. Kehomuistini purkautui, mutta senkään näyttöarvon perään ei kannata laittaa muuta kuin kysymysmerkki.

Nyt on uuden elämäntavan rakentamisen aika. - On niin, että mahdollisuuksia poisvievään elämäntapaankin tottuu! Minulle on ollut aikaisemmin elämän melkeinpä pääarvona se, että pystyn salaamaan oireitani ja vaikuttamaan niin sanotusti tavalliselta ihmiseltä. Tuskan salaaminen oli arvokasta. Voittoa kaikki ne sotasuunnitelmat, joilla pystyin tuskani salaamaan. Tuskan salaaminen on merkinnyt sitäkin, että olen hyvin vähän elämän kulussa päästänyt ihmisiä lähelleni. Olen ollut aina kivulloisessa puolustustilassa.

Toinen ihminen on usein ollut minulle uhka ja häirikkö. - Olen vetänyt kulissiroolia toisten ihmisten läheisyydessä. En ole ollut elämän eläjä vaan elämän näyttelijä. - Kotini on ollut minulle turvahuone, jossa pystyn riisumaan näyttelijän rooliin kuuluvan raskaan haarniskan.

Kiinnyin salaamisvoittoihini ja sekin oli siten kiintymystä, johon de Mello viittaa.

Olen uudistumassa. Täytän jonkun päivän kuluttua 59 ja olen uudistumassa. Katselen mahdollisuuksiani ihmetellen. - Joskus tuntuu siltä kuin minun pitäisi hypähtää takaisin salaamisvoittoihini tunteakseni tuttuutta. Viihdyin siinä mikä ei ollut todellista elämää ollenkaan.

Näinkin luen de Melloa.