Opiskelin Jyväskylän yliopistossa vuosina 1977-83. - Silloin ainakin yliopistossa oli suunnittelun ilmapiiri. Painotettiin suunnittelun merkitystä.

Tänään tahtoisin tietenkin, että suunnittelu olisi voimissaan ja kaikkeen suunnitteluun tulisi filosofisena periaatteena kytkeä oikein käsitettynä asketismi ja ympäristövaikutusten mittaaminen.

Mikä on tapa? Se on jotain mitä toistetaan. On hyviä tapoja ja huonoja tapoja. - Minun eräs huono tapani lienee jatkuva ihmiskunnan tulevaisuuden murehtiminen ikään kuin olisin merkittävän vaikuttajan asemassa. Myönnän, että tässä minulla on narsistinen suuruusharha, joka vain nakertaa juurikin minun sisintäni.

Mutta huono tapa voi olla sekin, ettei koskaan mene ruokaostoksille kangaskassi mukanaan vaan aina ottaa kassalta uuden muovipussin. Tai käy aina autolla kaupassa vaikka sopiva kauppa sijaitsisi toimivan pyörä- tai kävelyreitin varrella.

- Muistammehan, että merissä on useita muovijäteplaneettoja, muovipyörteitä. Ne ovat esimerkkinä suunnittelun puutteesta.

Kun jotakin suunnittelee on laadittava skenaarioita, erilaisia tapahtumien näkymiä.

Tällä hetkellä ihmisväestö lisääntyy noin 83 miljoonalla vuodessa. Siis joka vuosi! Se merkitsee kauhukuvaa, johon johtaa lisääntymisen tapa. - Vuonna 2017 väestönkasvu on 83 miljoonaa, vuonna 2018 taas 83 miljoonaa...

Rasismin puute tarkoittaa sitä, että vastuuttaa ihmistsunamin synnystä jokaisen planeetan asukkaan. - Nimenomaan rasismia on se, jos katsoo, että joillakin on oikeus vastuuttomaan lisääntymiseen.

On ihmisen mittaista huolehtia siitä, että retkikuntamme avaruudessa pysyy toimintakykyisenä ja että jokaisella olisi turvallisuuden kokemus. Tässä kirjoitan toki itselleni mieltä ja merkitystä. Minun pitää tuntea suunnittelijan vastuuta, koska olen saanut yhteiskunnallisen suunnittelijan koulutuksen. Katson että koulutuksellani varustetulla ihmisellä on erityisvastuuta. Se merkitsee myös oikeanlaista rohkeutta.

Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet tiedemiehet. Missä he ovat? Missä he näkyvät ja kuuluvat?