Oman elämänkulkuni myötä eräs asia on noussut sietämättömäksi. Se on sievistely. Jos lauseista tulee koruommelta niin voin pahoin. Jos romaani paisuttelee itsetarkoituksellisesti sisältöään niin sysään pois.

Sanoissa on ytyä. Sanoissa on voimaa. Sanat ovat hyvä väline. Sanottava on kiteytettävissä.

Ihmistsunami on ytimekäs sana vailla sievistelyä. Se kuvaa erinomaisella tavalla populaation kasvun ja siihen liittyvän kulutuksen kasvun. Ihmistsunami kiihdyttää ilmastonmuutosta ja ilmastonmuutos heikentää planeetan kantokykyä. Muodostuu yhä enemmän alueita, jotka ovat maanviljelykseen kelpaamattomia.

Tässä on katastrofiyhtälö. Aikaa sanamarmeladille ja hötölle ei olisi yhtään.

Jos askeesissa on toivomme niin askeesi koskee myös sanoja. - Toivon koko ajan, että askeesi käsitetään oikein. Se ei tarkoita sitä, että riisumme paidan päältämme ja alamme takoa piikkivyöllä selkänahkaa.

Askeesi tarkoittaa tyytymistä välttämättömimpään. Askeesi tarkoittaa luopumista kokonaisuuden edun vuoksi.

Askeesi jos mikä tajuaa oikein perimmäisen meisyyden. Askeesi juuri ei perustu rasismiin.

Enää emme voi huutaa: VAPAUS, VELJEYS JA TASA-ARVO!

Sievistelemättömin huuto kuuluu: ASKEESI, VELJEYS JA TASA-ARVO!

Tarvitsemme sievistelemättömiä ihmisiä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kahlitsevat sisäisen elostelijansa. Tarvitsemme vapauden rajoittamista.