Olen hyvin kiinnostunut sotiemme ajan kaukopartiotoiminnasta. - En ihaile väkivaltaa vaan ihailen selviytymistä.

Kaukopartiot olivat ymmärtääkseni pääsääntöisesti tiedustelupartioita. Niiden tuli välttää huomatuksi tulemista ja tiedustella vihollisen asemat ja varustautuminen joskus hyvinkin syvällä vihollisen selustassa. - Huomatuksi tuleminen ja taistelukosketus olisi voinut tulla kohtalokkaaksi. - Kaukopartiotoiminta edellytti erittäin vahvaa sekä psyykkistä että fyysistä kuntoisuutta. Meisyyden oivaltamista.

Tänä vuonna oltaisiin voitu tehdä elokuva kaukopartiosta siten, että elokuvassa ei ammuta laukaustakaan ja silti elokuva olisi kihelmöivän jännittävä. Elokuvassa ei olisi kukaan kuollut ja eikä jännityselementti olisi ollut vähäinen.

On ihmeellistä miten vähän elokuvamme on käsitellyt kaukopartiotoimintaa. Kirjallisuutta löytyy.

Mutta tietenkin esimerkiksi taitava metsän hyödyntäminen ohjauksellisesti ja jännitystä rakentaen on erityinen lahjakkuuden lajinsa.

--- Erästä asiaa hyvinkin paljon partiotoiminnassa ihmettelen ja se on kyky nukkua partiomatkan aikana. - Siihen partioiden jäsenillä oli taito ja tietysti se oli myös välttämätöntä toimintakykyisyyden ylläpitämiseksi. Täytyi kyetä nukkumaan luonnon olosuhteissa. Vaikka pelkästään jossain puskikossa kesäpäivänä, jos partio oli yöllä liikkunut.

Omissa syvimmissä kriisivaiheissani ajatus yhden ihmisen kaukopartiosta ajassani oli lohdullinen. Se on lohdullinen.

Meidän pitäisi nyt käsittää ihmiskunta retkikuntana, kaukopartiona avaruuden syrjäisyydessä. - Tällainen kaukopartio pitää huoltaa hyvin. Sen täytyy olla toimintakykyinen ja senkin tehtävänä on tiedustella maasto ja siinä piilevät sekä mahdollisuudet että uhat.