Huuhaa ei minua kiinnosta. Ei musta tuntuu -kirjoittaminen.

Tiede kiinnostaa.

Haaveilen vieläkin elämäntapatiedemiehen työstä. - Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Jos oikein kiristän suolivyöni niin olisiko mahdollista, että voisin vielä olla elämäntapatiedemies.

Muuttaisin opiskelija-asuntoon vailla mitään. Paitsi nettiliittymä.

Ryhtyisin tekemään väitöskirjaa minulle tärkeästä aiheesta.

Sureskelen palkkatiedemiehiä. Aavistelen heidän orjamaisuuttaan.

Minun ei tarvitse enää olla orjamainen.

Minulla ei ole julkaisupaniikkia. Minun ei tarvitse todistaa mitään.

Koska erakoiduin niin se antaa myös mahdollisuuksia. - Ei vaimoa, ei lapsia, ei mitään. Vain tuska.

Valmistuin aikanaan Jyväskylän yliopistosta ja niin teen ajatusmatkoja Kortepohjan ylioppilaskylään.

Täytän ensi kuussa 59. - Olenko liian vanha?

Mitä opiskelijat sanoisivat minusta?

Joskus minusta tuntuu, että elämänkokemus on se perusta mitä ilman et pystykään tekemään väitöskirjaa. Elämänkokemus hankitaan elämällä ja siihen menee vuosikymmeniä. - Nuorilla ei voi olla sitä elämänkokemusta, johon tässä viittaan. Heiltä ei pidä sitä vaatia.