Olen ollut elämässäni pahuuden koskettama. Tekisi mieleni sanoa, että poikkeuksellisella tavalla.

Tämä ei poista sitä, ettenkö itse olisi syyllistynyt ilkeyksiin ja raivopäisyyteen.

Vaikenemiskilvoittelu on merkitsevä osa ortodoksista hengellistä kilvoittelua ja yritän harjoittaa tätä kilvoittelun muotoa voimieni mukaan.

Vuonna 2009 minulla oli sanomalehdessä kolmen jutun sarja, jossa kerroin transsukupuolisuudesta. - Vuonna 2010 Sunnuntaisuomalainen teki minusta haastattelun, joka julkaistiin monessa lehdessä.

Itse asia oli oikea. Mielestäni käsittelin asiaa arvokkaalla tavalla. Mutta se oli irvokasta, että asia sai minun kasvoni.

Vuosia kului sisäisessä taistelussa. Tapahtui edistys. Tapahtui oivallus. Hyvin lähellä kuolemaa tapahtui ymmärrys.

Tänään tiedän itsestäni enemmän.

Haluaisin päästä eroon menneestä sanonnasta. - Mutta en pysty siihen. - On pahoja ihmisiä, jotka eivät tahdo muuta kuin ilmiantaa minua transsukupuolisuuden teemaan liittyen.

On oikein puhua transsukupuolisuudesta ja edistää transsukupuolisten hyvää elämää silloin kun on kysymys transsukupuolisista. Oivalsin asioita, joita en olisi pystynyt oivaltamaan muuta kuin kriisiytymällä.

Mitä kirjoitin transsukupuolisuuden viitekehyksessä  mitä siinä sanoin ei ollut tarkoituksellista valehtelua.

Minun totuuteni on vain niin paljon... Mitä se on? Olkoon mitä on. Vaikenen.