Julistan kaikkialla käytäväksi keskustelun pahuuden olemuksesta. Älköön se päättykö koskaan!

Kyllä hyvyys hoitelee itsensä. Mutta pahuuden kanssa on oltava tarkkana.

On kysyttävä milloin minä, sinä, hän, me, te, he ovat pahoja.

On kysyttävä mitä on pahuus?

On kysyttävä miten pahuuden oveluuden ja juonikkuuden voi estää?

Katson tekevisiosta uutisia ja dokumentteja, mutta suosikkikanavani on Frii missä ainakin tähän mennessä olen törmännyt monin tavoin pahan olemukseen.

Siellä missä pahasta vaietaan tai pahuus tapahtuu ja pahuudesta puhumista sensuroidaan - siellä paha paisuu.

Ei haittaa mitään jos saa itsensä kiinni pahuudesta - tai toiset.

Englannissa pidettiin muistokonsertti - starat lauloivat. - Ja minä kun niin toivoisin, että nuoret puhuisivat pahuudesta. - Peruskoulun pitäisi opettaa lapset puhumaan pahuudesta ja vanhainkotien vanhukset.

Nöyrä ja havahtunut ikuinen keskustelu pahuudesta olisi jotain sellaista mikä poistaisi sisäistä turvattomuuden kokemustani.