Ihmiset pääsevät rahalla moneen paikkaan. Elämyspuistoihin. Elämysmatkoille.

Mutta hullujenhuoneen suljetulle osastolle et pääse suurella rahallakaan. Vaikka maksaisit mitä niin jos et täytä pääsyn reunaehtoja niin et pääse.

Kuka tahansa huomaa hulluuden teeskentelyn. Siinä on oveluutta mukana. Ei sellaisia hyväksytä hoitoon.

Hullujenhuone on totta kai elämysmatka.

Säälin lähimmäisiäni, jotka eivät koskaan ole olleet hullujenhuoneella. Huomaan heidän tylsän rajoittuneisuutensa.

Kyllästyttävyytensä. Varmistelunsa. Suojausmekanisminsa. Yök!

Sivuilleenkatsojat eivät koska päädy suljetulle osastolle tiukkojen hoitajien vartiointiin.

Täytyy heittäytyä ja heittäymisessään hyväksyä täydellinen yksinäisyys.

Vain ehdottomat ihmiset ovat kyllin hulluja.

Kun on valmis sukeltamaan korkeuksista vedettömään altaaseen saa jo pääsylipun hullujenhuoneeseen.

Kaikki eivät kerta kaikkiaan pääse hullujenhuoneelle. Heissä kaikki vastustaa sinne menemistä ja siellä elämän oppimista.