Vai kalliokaiverrusko se on? - Välillä tuntuu että sitä täytyy tehdä kovin huonoin työvälinein niin että tapahtuu lipsahteluja, joissa sormet menevät verille. Jos se on maalaus ei muuta ole maaliksi kuin oma veri.

Tässä blogissa ensinimeltään Aspects&Transpects olen vuodesta 2009 tehnyt kalliomaalausta tai -kaiverrusta elämästäni. Välillä kalliona - blogipuitteena - on ollut esimerkiksi Traumasavotaksi muuttunut blogi.

Maailmantuska ja henkilökohtainen tuska ovat yhtyneet tuskan sinfoniaksi.

Luulen että ainakin joskus kalliomaalaus pelkistyy yksinkertaiseksi kuvaksi. - Ajattelen sutimiseni ja kaivertamiseni tulosta tulevaisuuden alkukuvana.

Olen katsonut syvälle peruutuspeiliin ja jumittunut siihen. Jauhanut sen näkymiä. - Nyt tahtoisin ajatella, että olen saanut aikaiseksi tuulilasikuvan - hmmm... vaikkakin kyse on autovertauksesta... auto saastuttajana on tietenkin eräs huolenaiheistani.

Olen joutunut taistelemaan kalliomaalaukseni vuoksi. Joskus kaikki on ollut hukassa. - En ole edes tiennyt että olen elämäni kalliomaalari. - Olen vain pärskinyt tekstiä.

Olen itkenyt vähän. Minä en oikein saa itketyksi. - Koska tiedän mitä kauhu on eikä kauhuun kuulu itkeminen.

Kun ihminen on kauhuissaan niin hän syväjäätyy ja siten elämä oli minulle armollinen, että sain vihdoin käsittää tämän totuuden elämässäni. Että olen syväjäätynyt ihminen.

Minun kalliomaalaukseeni sisältyy toivo syväjäätymisen sulamisesta.