Aikanaan Raippaluodon sillalla tein päätöksen muuttaa Vaasaan. - Katsoin merta kuin hylkäämätöntä ystävää.

No, olen elänyt täällä vaiheita, joissa ystäväkin on unohtunut.

Mutta todellakin. - Teen marssi- ja hölkkäreittini niin, että siihen kuuluu mukaan merimaisemia.

Olen jo taas yhteydessä ystävääni. - Meren näkeminen avartaa, rauhoittaa, saa iloitsemaan.

Minulla ei ole huvilaa eikä venettä. - Mutta on omat paikkani missä saatan viipyä pitkäänkin kiikaroiden merelle.

Ei kai siis ole ihme, jos tieto maailman merten muovijäteplaneetoista kauhistuttaa.

- Pidän Vaasaa kauniina kaupunkina juuri tällaisena kuin se nyt on. En käsitä miksi tänne pitäisi tahtoa suurta väestönkasvua.

Riittää kun elämä toimisi sille väkimäärälle mikä parhaillaan täällä on.

Vaasa on käsitettävä kaupunki nykyisellään.