Kävin äsken kirpputorilla ja sen jälkeen haudallani.

Kirpputorilta jäi mukaan muutama vinyylilevy. Niitä pesemällä on taas hauskaa kuunneltavaa elävän korviin.

Haudallani oli oikein herttaista. - Päivä on niin kaunis. Tosi kesää!

Hautani sijaitsee Vaasan ortodoksisella hautausmaalla. Siellä se oli nytkin. Ei ole kukaan varastanut.

Tällä hetkellä tosin olen täysin haavi auki. Koko haudanvarausprosessiini liittyy taas jotain sellaista mitä pidän: paranormaalina.

Elämme karkeassa konkretiassa, joten hieman arastelen kertoa kaikkea. Ehkä myöhemmin.

Hullunahan sitä pidetään joka henkimaailmasta puhuu enkä minä ole hullu vaikka olen hullujenhuoneellakin ollut. Uskokaa pois! Tulin viisaana pois!

Mutta kuolema. Jotkut tahtovat tehdä yksipuolisen sopimuksen kuoleman kanssa. Niinkin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Ehkä ihmisellä on jokin tyytymättömyys, tuska, häpeä, masennus, ahdistus. Hän tahtoo tehdä itsemurhan eikä olla sen jälkeen mitään. - Mutta tämä on yksipuolinen sopimus.

Me emme pysty sopimaan kuoleman kanssa yhtään mitään. - Enemmänkin niin, että itsemurhaaja seisoo henkiolentona sen ruumiin vieressä, jonka toiminnan on lakkauttanut jollakin teolla.