Kun puhun kriisistä niin koen olevani itse aika lailla tolpillani. - Uskaltanen pitää itseäni elämää ymmärtävänä ihmisenä ja jos planetaaristen uhkien äärellä joskus kiukustun niin hyväksyn sen itselleni. Täytyy muistaa, että kaikki keskitysleirien vartijat olivat hyvätapaisia suhteessa natsihallintoon. En tiedä yhdestäkään keskitysleirin vartijasta, joka olisi kiukkuillut ja heittäytynyt poikkiteloin. Hän oli nuhteeton. Hän ei raivostunut työnantajalleen. Hän oli suopea työkavereilleen. Tuskin keskitysleirien vartijoiden keskuudessa juuri oli työpaikkakiusaamista. Ei olisi ehtinytkään koska vankien tuhoaminen on niin hoppuisa ja vauhdilla suoritettava suur-urakka. Varmastikin työnantaja antoi useimmille keskitysleirien vartijoille käytöksestä kiitettävän ja oli valmis suosittelemaan vastaavanlaisiin tehtäviin.

Niin. Mutta. Oman ymmärrykseni mukaan kriisiytyneen ihmisen ympärillä on ihmispyramidi.

Alimpana suurimpana osana ovat välinpitämättömät. He eivät kerta kaikkiaan välitä kuullessaan toisen ihmisen kriisiytyneestä elämästä. He enintään kavahtavat etäälle säilyttääkseen turvallisuusvälin, joka kaventuessaan saattaisi murtaa välinpitämättömyyden.

Pyramidin keskellä ovat ne, jotka käyttävät kriisiin liittyvät tiedot ja huhut kriisiytynyttä ihmistä vastaan. Kun he kuulevat huhun niin he paisuttavat sitä. He myös jumittavat kriisiytynyttä ihmistä kriisiin. Heistä tulee muistuttelijoita silloin kun kriisiytynyt alkaa selättää kriisiään.

Pyramidin kärjessä ovat myötätuntoiset ihmiset. Heitä on vähän. He voivat olla myötätuntoisia silloinkin kun eivät ole asiantuntijoita. He toivovat että kriisiytynyt löytää asiantuntija-apua. He kulkevat rinnalla. Toki tiedostaen oman elämänsä tarpeet ja omat voimavaransa.

Näin se on.