Olen jo muistaakseni liki kymmenen vuotta sitten nostanut osaltani esiin puhetta ja näkemystä citymunkeista ja citynunnista.

Ajattelin heitä elämäntapaesimerkkeinä. - Kuitenkin niin, että tietenkään kaikki eivät voisi olla kaupungissa eläviä munkkeja ja nunnia.

Mutta katson kerta kaikkiaan, että ajastamme pitkästi puuttuu nöyryyden ja kilvoituksen ja katumuksen henki. Vallitsee ahminnan ja törmäilyn ja tuuppimisen ja minulle heti kaikki ja en minä mistään luovu -ilmasto.

Tarvittaisiin jalkautuvaa hengellistä protestiliikettä, joka näkyisi kaduilla mutta ei metelöisi itsestään.

Citymunkit ja -nunnat ansaitsisivat elantonsa vaikkapa lääkäreinä, sairaanhoitajina ja opettajina, jolloin heillä tulisi tietenkin olla asiaankuuluva koulutus. - Mutta mikä tahansa rehellinen työ tietysti käy.