Häpeä on valtaisa sensuurimekanismi.

Ihmiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään häpeää.

Milloin sinä mahdollinen lukijani oikein todella häpesit itseäsi? Niin että punastelit ja tuskailit ja tahdoit kadota maailman alle.

Häpeäjähän aina tahtoisi kadota. - Häpeä on nimenomaan ITSEN häpeämistä siksi se on niin raatelevaa.

Väitän, että hyvin suuri osa suomalaisista ei tunnista häpeää. - He onnistuvat välttämään häpeän. He eivät edes käsitä häpeää. Heidän tarkkuusperiaatteensa on niin korostunut että häpeä tulee vältetyksi.

Kaikesta on mahdollista puhua. - Häpeästä siten puhuvat nekin, jotka eivät häpeä.

Minulla itselläni on myös opettajan koulutus ja tekisi mieleni väittää, että juurikin opettajissa on ihmisiä, jotka eivät koskaan häpeä. Eivät milloinkaan. Opettajat ovat aika narsistisia ihmisiä. He voivat tohkeilla mistä vaan.

Häpeä on ehkä pahoin henkinen tuskatila mitä on. Kuka sitä haluaisi?

Häpeän pelko aiheuttaa liikkeitä, joilla häpeä vältetään. Syntyy normatiivisuutta. Syntyy taviksia. Tavisopettajia ja muita taviksia.

Mielestäni Suomen kansantalouden kohtalon kysymys on sekin mistä löytyvät häpeäihmiset, jotka häpeän uhallakin tekevät mielettömyysprojekteja, jotka yhtäkkiä sisältävätkin jymypaukun, tuotteen, oivalluksen...