Esimieheni Birgitta kuoli. - Ajattelin, että yritän kirjoittaa hänestä minun näkövinkkelistäni tänne muistokirjoituksen. Mutta en tee sitä. Hänhän ei ole minulle mikään hapertuva muisto vaan Elävä Arvo. Pieni Suuri Nainen.

En osaa selittää hänen hienotunteisuuttaan. - Jos hänessä olisi ollut joillekin johtajille ominaista narsistista murskaavuutta niin olisin murskaantunut.

Hän antoi minulle hienotunteisuudellaan ja tilannetajullaan sellaista paikkaa, että pystyin työskentelemään.

Nyt minulla on erikoislaatuinen suru. Siihen ei liity pettymisen tai petoksen uumoilua. Ei sellaisen mahdollisuuden pohdiskelua.

Olen hyvin surullinen. Mutta niin äärettömän kiitollinen.

Kiitos Sinulle Pieni Suuri Nainen.

Teen ristinmerkkejä ikonieni edessä.