Kun ihminen vaikenee niin voidaan kysyä: Vaikenetko heikkouden vai vahvuuden vuoksi?

Itselläni on mielipidekirjoittajan verenkäynti. - Mielipiteiden kirjoittajan osa ei ole helppo. - Jos kirjoitat saman määrän kirjainmerkkejä lehdissä julkaistuina mielipiteinä kuin mitä mahtuu romaaniin niin sinua ei edelleenkään välttämättä pidetä oikein minään. - Kaikki katsovat omistavansa mielipidekirjoittajan ammattitaidon - vaikka olen yrittänyt selittää, että se on oma erityinen ammattitaitonsa, joka vaatii työstämistä, työtä, suunnittelua, yrittämistä. - Nyt en kirjoita blogien keskusteluketjuista, joihin on mahdollista äkisti huitaista mitä tahansa.

Romaanikirjailijaa arvioidaan romaanikirjailijana. Toki hänkin voi saada huonot arvostelut.

Mutta jos mielipidekirjoittajaa jonakin pidetään niin sitten hän on uhka jollekin tai joillekin. Häntä saatetaan katsoa ilmiantajana, vaarana - jos hän puuttuu sellaiseen mikä tahdotaan salata. - Silti mielipidekirjoittajaa lietsoo jokin, oma olemus yllyttää: nouse taas barrikadeille! Mielipidekirjoittaja haastaa heikkoutensa.

Oma elämäni on ollut matkaa rajojen ymmärtämiseen. - Silloin olen joutunut opiskelemaan myös tätä: Älä luovu vahvuudestasi kirjoittamalla tai puhumalla kaikesta.

Vahvuus on niin kuin ainetta, jonka voi vuotaa ulos. Silloin ei jää mitään muuta kuin tyhjyys ja se ulos vuodettu on toisten käsissä ja myös hyväksi käytettävissä vuotajaa vastaan.

Suhtaudun hyvin varauksellisesti niin sanottuun kokemusasiantuntijuuteen. - Kannattaisiko sittenkin vaieta?

Kokemusasiantuntija laittaa persoonansa peliin - hän ottaa riskin. Riskinkestävyyttä pitäisi harkita.

Minulla on kokemuksia, joista en tule koskaan kirjoittamaan enkä tule milloinkaan esiintymään kokemusasiantuntijana.