Eiköhän itsesensuurin ytimessä ole kysymys: - Mitä toiset sanovat?

Miellyttämisenhalun ytimessä on kysymys: - Mitä toiset sanovat?

Pelonkin ytimessä on aika usein: - Mitä toiset sanovat?

Nyt en kirjoita ilmiselvästä röyhkeydestä. Kyllähän on oikeinkin ajatella: - Mitä toiset tästä sanovat?

Mutta tämä kysymys MITÄ TOISET SANOVAT on myös tehokas painepesuri, joka poistaa ihmisestä värit. Se latistaa ja nitistää ihmisen.

Itse kirjoitan muutakin kuin blogia ja kun huomaan, että paikalle saapuu kysymys "mitä toiset tästä sanovat" niin joudun epäilyn ja tuskan valtaan. Kirjoittamisen ilo alkaa kaikota.

Ja kuitenkin keskiössä on ilo. - Jos ei koe tekemisen iloa mitä tekeekin niin miksi mitään tekisi?

Mielestäni me suomalaiset olemme oikein leimallisesti "mitä toiset sanovat" -kansa. - Ja se on kohtalon kysymys. Kansakuntien värikkyydessä emme pärjää, jos annamme tuohon kysymykseen liittyvän painepesurin pestä meidät värittömiksi.

Kun tekee sitä mikä tuottaa itselle iloa ajatellen että ehkäpä tämä tuottaisi iloa muillekin... niin syntyy myös kömmähdyksiä, ihminen lähettää sisäisen vartiomiehensä taukotupaan ja silloin syntyy todellakin kömmähdyksiä, punastelunaiheita, aiheita häpeään. - Mutta voi syntyä muutakin.

Mitä toiset sanovat - miten orjuuttava kysymys.