Vapautta on vain siellä missä ei ole kahlehdittu ajatukseen: - Mitä muut ihmiset sanovat?

Koen oman elämäni vapautumista vasta nyt kun olen kohta 59.

En juurikaan ole kiinnostunut siitä mitä muut ihmiset minusta sanovat tai ajattelevat.

Se tarkoittaa, että vapaudun pohtimasta muiden ihmisten tuomiota.

- Yleensä ottaen käsite toiset ihmiset on minulle monimuotoinen. - Pidän toisten ihmisten jäsennellyistä ajatuksista ja silloin päädyn kirjallisuuteen. - Kirja ei muotonsa vuoksi ole joutavaa baarihölötystä. - Itse en istu baareissa. En tahdo käydä baarikeskusteluja. Kyllästyisin niihin. Tiedän jo etukäteen kyllästyväni.

Minulla ei ole mitään virkkaamista vastaan muta en tahdo istua virkkauspiirissä.

Kohta katson mielelläni toisten ihmisten huippusuunnistusta televisiosta ja tavoitteena olisi suorittaa jonkinlainen vaatimaton lenkki itsekin tänään. - Jouduin elämässäni vielä käymään mustan kuilun läpi, joten jouduin myös punnitsemaan liikkumisen vaikuttimeni uudelleen.

Selittämättä tarkemmin: - Olin elämässäni pakoonjuoksija, jolloin lenkkini lähtökohdat olivat pakoonjuoksussa. Juoksin pakoon sitä tietoa mikä minun täytyi kohdata. En tiennyt sitä silloin kun läkähdyin lenkeilläni.

Nyt tajuan että minun täytyy marssia ja hölkkäillä sen vuoksi että siinä on traumatisoitumisen alla oleva syvin olemismuotoni. - Olen sellainen ihminen, että minua kuvastaa myös liikunta ikä ja sairaudet kuitenkin huomioiden.

Vielä hetki sitten olin hukkua ajatukseen siitä, että liikunta on minulle itsepetosta. - Että kun itsepetos paljastuu niin en pysty lähtemään lenkille.

Tuli kiloja.

Tänään elän sellaista käsitystä, että ovesta ei pysty astumaan muun ihmisen muodossa sellaista tietoa, joka luhistaisi tai lamaannuttaisi tämän päivän pyrkimykseni. - Valtava prosessi tämän kirjoittamiseen on täytynyt käydä ja siihen liittyi myös suuri määrä blogikirjoituksia, jotka olen tuhonnut.