Mediassa esiintyy eri tavoin kokemusasiantuntijoina itseään pitäviä ihmisiä. Käsite on vaativa, mutta jokainen käsittää, että on kysymys ihmisestä, jolla yleensä on ollut rajuja elämänkokemuksia.

Kannattaako mediaan tulla kokemuksineen?

Tässä syvällinen harkinta lienee paikallaan.

Voimaannuttaako media kun jollekin ilmiölle antaa myös oman nimensä?

En pidä itsekkyytenä sitä, että ihminen pyrkii selviytymään kokemuksistaan ja elämään niiden muistojen ja vaikutusten kanssa.

Kuinka paljon media tekee suojelevaa rajoittamista: "Kuule tuntuu siltä, ettei sinun ehkä kannattaisi itsesi tähden esiintyä nyt mediassa."

Leimamerkit jäävät leijumaan nettiin.

Ihminen elää jo kokemusasiantuntijuutena pitämänsä tilan ohi uuteen kokemusasiantuntijuuteen. Hän uudistuu ja tuntuukin siltä, että mennyt kokemusasiantuntijuus on pölyttynyttä ja museaalista ja haluttaisi puhua enemmänkin tästä uudesta kokemusasiantuntijuudesta.

Uuteen kokemusasiantuntijuuteen saattaa kuulua se, että tahtoo vaieta. Tahtoo rakentaa sopivat turvallisuusvälit, jotka suojaavat uudistunutta elämää.

Kaikki kokemusasiantuntijat eivät valitse julkisuutta. Yleensä niitä kokemusasiantuntijoita, jotka esiintyvät julkisuudessa pidetään rohkeina. Mitä rohkeus tässä yhteydessä tarkoittaa? Onko se myös harkitsematonta uhkarohkeutta, joka ei edistä toipumista tai elämän uudelleenrakentamista?