Omassa elämässäni on muodostumassa eräs kannatteleva pilari, joka koostuu kysymyksistä joihin en vastaa.

Osa näistä kysymyksistä selittää sitä miksi olen ollut niin rajaton. Ikään kuin jatkuvasti selityksen velkaa.

Olen ollut sillä tavoin rähmälläni.

On siis olemassa kysymyksiä, joiden eteen nostan kilven. Jos kysymykset ovat tikkoja niin en enää suostu ihmistikkatauluksi. En antaudu jokaisen tikanheittäjän edessä.

Samalla minusta tuntuu, että on paljon ihmisiä, joilta en oikeastaan tahdo kysyä mitään. Jätän heidät silleen, jos mahdollista. Annan olla.