Se hyväksytään mitä hyväksytään. Mitä ei hyväksytä se hylätään.

Hitlerin aikana oli hyväksyttyä taidetta. - Ehkä se monin osin kammottaa meitä tänään. Oli hyväksyttyjä taiteilijoita, jotka ilman muuta pitivät itseään sellaisina, jotka jäävät taiteen historiaan: heistä ei jäänyt mitään taiteen historiaan ja heidän nimensä  kuuleminen tänään aiheuttaa viluisuutta, inhoa.

Hyväksyntä on mekanismi, jonka kanssa aina joutuu kamppailemaan.

Jokainen on itselleen probleemi. - Teenkö tämän vaikka minua ei hyväksyttäisi? Teenkö juuri näin koska tiedän, että minut hyväksytään? Lähdenkö siitä, että minun on saatava tekemisistäni aplodit ja palkankorotus?

Itsenäisyyttä on sekin, että jakaa itselleen hyväksyntää kolkossa maastossa. Jakaa itselleen hyväksyntää vaikka muut oudoksuisivat ja ottaisivat etäisyyttä.

Hyväksymättömyyden ensimmäisiä taimintatapojahan on nimenomaan etäisyyden ottaminen, karttaminen.