Kirjoittaja tarvitsee paikan, jossa kirjoittaa. - Olen itse tyytyväinen erakkolaani, joka on ortodoksinen ikonikoti. Sellaiseksi olen sen tehnyt.

Itselleni liikuttavin ja pysäyttävin kohta kodissani on seinän paikka, jossa yläpuolella on vaatimaton ikonitaulu ja sen alapuolella kehyksissä oleva valokuva mustasta slummipojasta, joka pitelee polkupyörän torsoa käsissään. - Kun katson tuota kohtaa niin kaikki vaatimukset itselleni tässä elämässä valuvat pois.

Paitsi hiljaisuus.

Kirjoittaja tarvitsee mielellään hiljaisen paikan, jossa kirjoittaa. Minulle hiljaisuus on arvoista ehkä suurin. Haluaisin, että kaikille ihmisille järjestyisi heidän tarvitsemansa hiljaisuus. - Juuri hiljaisuus tältä planeetalta on vauhdilla katoamassa.

Mutta asiaan. - Minulle itse kirjoittaminen on ainoa koti maan päällä. Tuhoan kirjoituksiani kun siltä tuntuu. Mutta palaan kirjoittamiseen. - Tunnen kodikkuutta kun saan naputella kirjaimia peräkkäin. - On aivan niin kuin minullakin olisi paikka maan päällä. - Kyllä. Täytyy myöntää kun kirjoitan toisten onnellisuuskuplista, että kirjoittaminen muodostaa minun onnellisuuskuplani.

Olen joskus saanut hieman maistaa kirjoittamalla hankittua julkisuutta ja se ei ole se juttu.

Se että elin juuri tähän hetkeen kirjoittamisen avulla on se juttu. - Jos ja kun siltä tuntuu niin jälleen kerran tuhoan kaikki kirjoitukseni ja... mitäpä muuta kuin aloitan alusta. Niin kai siinä kävisi.