Toivoisin, että joku joskus yrittäisi kirjoittaa kirjoittamisen historian.

Tänään Pohjois-Koreassa arvatenkin kirjoitetaan salaisia päiväkirjoja.

Juutalaiset arvatenkin kirjoittivat salaisia päiväkirjoja ennen kuin alkoi Hitlerin myrsky. Ja myrskyn aikanakin.

Tänään Suomessa on varmastikin korkeita virkamiehiä, jotka eivät uskalla ääneen sanoa asioita, mutta he kirjoittavat niitä salaisiin päiväkirjoihinsa.

Kirjallisuuden historia on yhtä kuin kustantamisen historia. - Mitä kustantajat aina ovat? - Kustannusyhtiöt ovat vallankäyttäjiä. Ne käyttävät kustannusvaltaansa suhteessa niille lähetettyihin käsikirjoituksiin. - Ei liene suinkaan niin, että kaikki erinomaiset romaanikäsikirjoitukset - noin teknisesti - julkaistaisiin. - Kustannustoiminta on ajan henkeä palveleva bisnes.

Vain harvoin voinee ajatella, että kustannustoiminta on mielenosoitus. - Sitä kustannetaan mikä myy eikä häiritse ajan poliittista valtaa. Uskonnollista tai muuta valtaa. Mukavasti ja turvallisesti rajatut kuohunnat ovat aina tervetulleita.

Tänään kirjoittaminen ilmenee netissä. On helppo paiskata sinne mitä vain kun on anonyymi.

On silti niin, että vihapuhekin on osa kirjoittamisen historiaa. Kaikki kirjoittaminen on osa kirjoittamisen historiaa. Yleisen käymälän seinäkirjoituskin tai seinäraapustus, joka löydetään keskitysleirin parakista.

Kirjoittaminen on ihmisen ääntä ja silloin emme pysty hylkäämään mitään ihmisen ääntä oikeudesta esiinnousuun.

Se koskee myös itseään kirjoituksissaan puolustelevaa sarjamurhaajaa.