Aikuinen aikuistuu sillä tavoin, että hän ei enää tee uusia havaintoja elämästä. Hän on havaintonsa havainnut. Aamen. Hän pelaa sillä mikä pussiin on kertynyt. Todellisuuden tehtävä on todistaa oikeaksi, että hän on oikeassa.

Kirjoittajan aikuistuminen on muuta. Kirjoittaja tekee jatkuvasti uusia havaintoja elämästä ja siksi juuri hän todella kärsii elämän tuskaa ja onttoja oloja. - Jotkut kertovat että he sairastavat paniikkihäiriötä. Nyt on sillä tavalla, että joskus aivan uusi elämän näkeminen aiheuttaa paniikkikohtauksen. Sitä ei voi välttää.

Jokainen joka oikein syvästi megamarketin ruuhkassa kysyy sisimmässään elämän tarkoitusta uilahtelee paniikin partaalla. - Ja nehän kasvavat. Eivät paniikit vaan marketit. - Suomessakin on vasta vauvamarketteja, mutta hyvin ruokittuina ne ovat pian pulskia lapsia, jotka kiusaavat toisiaan.

Aikuinen aikuistuu sillä tavoin, että hän toistaa rutiinia. Hän ei kyllästy rutiiniin. Hän suojelee toistumisen toistumista. Hänen onnellisuuskuplansa on sitä, että huomenna mielellään saisi tapahtua suurin piirtein samaa mitä tänäänkin, jos hän on tyytyväinen siihen mitä tänään tapahtuu.

Kirjoittaja taas kyllästyy rutiiniin. - Hän ravistelee rutiinia. - Kirjoittaja kyllästyy siihen, jos ei meinaa tulla uusia havaintoja.

Kirjoittajan aikuistuminen on pyrkimystä itsekuriin kirjoittamisen työssä. Hallintaan ja kurinalaisuuteen. - Muuta kirjoittajan aikuistuminen ei ole.