Traumatutkimus on tuottanut paljon merkittävää aineistoa. Se ymmärryttää ihmisen elämän monimuotoisuudesta.

Kevytblogeissa ja muualla puhutaan kivasta usein. - Elämän rusinainen pullapitko. - Jotkut saavatkin syödä koko elämänsä pullaa ja rusinoita.

Elämä ei ole oikeudenmukaista. Nyt on niin, että joillakin ei ole pullaa ollenkaan vaan sen paikalla on kiviä. - Ihminen ei ole tarkoitettu syömään kiviä ja juuri näin joillekin käy.

Olen menneessä blogissani viitannut asioihin, jotka ovat tosia, mutta herättävät monissa vastarintaa. - Vastarinnan taustalla on vastenmielisyyden tunne ja pelko.

Traumatutkimus kaataa syvällisellä tavalla elämän kulisseja. - Traumatutkimus ei tee kuitenkaan numeroa itsestään. Se ei syöksy television helppoheikkikanaville eikä sen tarkoitus ole mielistellä ketään.

Mutta siis tutkimus ja sen ymmärrys syvästi traumatisoituneista ihmisistä etenee.

Jos käsitän oikein niin traumatutkimuksen eräs peruslauseista kuuluu: Kuka vaan voi olla peto ja kuka vaan voi olla uhri. - Uhri oireilee oudoksuntaa herättäen ja peto kerää luottamuspisteitä yhteiskunnassa.

Torjunta on psyykkinen mekanismi ja sitä käyttäen trauman esille ottaja aiheuttaakin torjuntaa ei lähestymistä.

Hyvin vahva totuus on se, että ihminen suojelee kaikin keinoin omaa onnellisuuskuplaansa eikä hypähdä sieltä antamaan haleja sille, joka tuo esiin elämän pimeitä puolia.

Tämänkin tahdoin sanoa blogini erääksi lopuksi. ---

Jostain luin, että dissosiatiivisesta psykoosista toipuvia tulisi lähestyä vain ja ainoastaan täydellisen rehellisyyden periaatteella. Että nämä potilasihmiset huomaavat valheellisuuden alta aikayksikön. - Se on totta.