Tavallinen ajattelu lähtee siitä, että tottahan toki ihminen kaikkein kamalimmat hetkensä muistaa.

Se nyt vain ei ole totta! - Kun trauman hetkellä tapahtumat ylittävät käsittelykyvyn ja kun käsittelykyky prosessoi, että yrityskin käsitellä asioita on hengenvaarallinen niin: syntyy traumaattinen amnesia.

Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan amnesiassa oleva traumakokemusten sisältö ei historioidu vaan aktivoituu muistuttajien - kuten ruumiinasentojen, värien, hajujen, tilojen - perusteella. Näin on. - Seurauksena on elämänmittaisia depersonalisaatio- ja derealisaatiokokemuksia. Paniikkeja. Elämänkertomusten surkastumisia. Siipirikkoisuutta, jonka syytä ei ymmärretä.

Ymmärtääkseni julkisuudessa on noin 30 vuotta suuremmin tuotu esiin paniikkihäiriötä. Väitän, että useammassa tapauksessa kuin vielä tänään pystytään diagnosoimaan paniikkihäiriön taustalla on traumaattinen amnesia. - Toisin sanoen paniikkikohtaukset eivät milloinkaan poistu ellei päästä jutun ytimeen siis traumaattisen amnesian sisältöjen käsittelyyn.

Ihmiset siis syövät paniikkihäiriölääkkeitä oireisiin enkä sitä tahdo kieltää - mutta syy on traumaattisessa amnesiassa.

Tästä kaikesta seuraa se johtopäätös, että suomalainen todellisuus on huomattavasti viheliäisempi kuin mitä halutaan ajatella. - Traumoja aiheutetaan paljon enemmän kuin mitä tulee ilmi.