Minulle todistajan rooli merkitsee sitä, etten pyri todistelemaan mitään. - Minulla on traumafilmini ja minulla on kehomuistini ja minulla on amnesiani purkutalkoot. - Minulla ei ole juridista pätevää näyttöä eikä tarvitse ollakaan. Traumafilmiin ei voi vedota. Se on sisäistä filmiä, joka rajoittuu omaan olemukseen.

Minä yritän tässä todistaa itselleni trauman pitkäaikaisseuraamuksia uudella tavalla elämään - ensimmäistä kertaa - maadoittuneena olentona.

Yritän todistaa sitä, että kun ihminen saa oikeita käsitteitä niin hän pystyy sanoittamaan traumaattisia kokemuksiaan ja kiinnittämään sanoillaan tapahtumien kulkuja ymmärrettävällä tavalla elämän historiaansa.

Käsittääkseni minulla on tutkijan tiedonintressi. - Haaveilen tänään traumatisoitumiseen tavalla tai toisella liittyvästä väitöskirjasta, joka niveltyisi yhteiskuntatieteelliseen maisterin tutkintooni. - Muistan äkisti että Suomen vanhin tohtoriksi väitellyt ihminen taisi olla pitkälti yli kasikymppinen... kuinka on? - Minähän olen vasta nuori alle kuusikymppinen!!!

Todisteluun liittyy räjähdysainetta ja mahdollisuuksia elämänsä pilaamiseen. - Joten kannattaa miettiä mikä loppuelämässä on tärkeintä...