Dissosiatiivinen amnesia tarkoittaa sitä, että ihminen on unohtanut jotakin sellaista mikä ei ole poistunut. - Trauma elää, mutta uhri ei tiedosta sitä. Hän tiedostaa oireensa, joita kummeksuu ja joiden vuoksi hän pitää itseään vajaaihmisenä, jonka kohtalona on välttelyelämä. Dissosiatiivisessa amnesiassa uhri ei käsitä syy-yhteyksiä. Hän ei ole valaistunut.

Käsittelemätön traumamuistojen sikermä muodostaa voimakentän. Ajallisesti terrori ei pääty silloin kun terroriteot päättyvät. Trauma elää, uhri nitistyy.

Dissosiatiivinen amnesia ei välttämättä koskaan avaudu ja silloin ihminen kuolee depersonalisaatio- ja derealisaatiooireidensa ja paniikkiensa kanssa.

TÄMÄN BLOGIN TARKOITUKSENA ON HERÄTTÄÄ TERVEHDYTTÄVÄÄ OIKEAA LEVOTTOMUUTTA TUTKIMAAN: VOISIKO SE OLLA MAHDOLLISTA ETTÄ MINÄ PANIIKKIOIREISIINI JA MUIHIN OIREISIINI LÄÄKKEITÄ SYÖNYT IHMISEN KÄRSISIN UNOHTUNEEN TRAUMAN SEURAUKSISTA!

Omaa elämänhistoriaa on sittenkin mahdollista ryhtyä tutkimaan salapoliisin otteella.

Jo sellainen toteamus, että elämänhistoriassani on aukkoja saattaa viitata amnestiseen traumaan.

Jo sellainen toteamus, että minulla on taipumus unohdella asioita saattaa viitata että henkilöllä on yleistynyt amnestinen taipumus, joka pohjaa trauman aikoihin.

Oman elämän salapoliisintyö on tehtävä viisaasti. - Tuloksista voit puhua vaitiolovelvolliselle terapeutille, mutta älä odota häneltäkään ymmärrystä.

Ymmärtääkseni traumaattinen amnesia syntyy vain äärimmäisessä kauhutodellisuudessa. Siellä uhri on joutunut kuilun partaalle, jossa hän on käyttänyt taistelun, paon ja kuoliaaksi jähmettymisen keinoja.

VAIN RAKENTEELLISEN DISSOSIAATION TEORIA YMMÄRTÄÄ TRAUMAATTISEN AMNESIAN OIKEIN.

On siten ammattiauttajia, jotka eivät tajua amnesian syntyä.

Joidenkin kohdalla - niin ajattelen tänään - DP siis dissosiatiivinen psykoosi on siunaus. - Raaka siunaus sillä ihmisen täytyy mennä psykoosin helvetin kuilujen läpi valaistumiseen. DP:ssä amnesia avautuu rajuna hyökynä. Mutta kokemuksesta sanoisin, että ovi menneeseen avautuu raolleen. Psykoosista toipumisen aikana vähiinsä hajallaan ollut palapeli alkaa täydentyä.

Valaistuminen mahdollistaa maadoittumisen ja läsnäolon. - Siihen mennään terrorisoivien muistisisältöjen sanallistamisen ja oivaltamisen ja ymmärtämisen kautta.

Sanoisin että maadoittuminen ja läsnäolon kokemus trauman uhrille on arjen pyhyyttä. - Se on ennen kokemattoman levollisuuden tunnetta ja rauhaantumista.