Minulle on ollut tervehdyttävää se, että olen niin täydelleen anteeksiannon kysymyksestä vapautunut.

Oman traumafilmini koetteli uskoani. - Mutta tänään yhä pitäydyn ortodoksikristillisessä uskossani ja sen myötä siirrän anteeksiannon kysymyksen Jumalalle. - Ottakoon Jumala minun puolestani siihen kantaa! Minä haluan vain viettää vapautuneena ja valaistuneena ne päivät ja ajat mitkä minulle on vielä suotu maan pinnalla.

Traumafilmi... niin. Aina ja aina tuon esiin, että se on niin sanotusti subjektiivinen näyttö. Sen faktista sisältöä ei tule avata muille senkään vuoksi, että löytyisi mahdollisesti tahoja, jotka heti alkaisivat manipuloida traumafilmiä. Sotkea sitä.

Oma todennäköisyys ei ole juridinen näyttö.

Ja kuten aikaisemmin jossakin poistamassani jutussa totesin. - Anteeksiantohan edellyttäisi tekijän katumusta eikä tekijän tai tekijöiden katumus välttämättä ole saapuvilla.

Tapauksessani viittaan vain tilanteeseen, jossa sysään tykkänään pois sen kysymyksenasettelun mikä liittyy anteeksiantoon.

On olemassa ihmisyyttä, jota en enää koskaan missään milloinkaan tahdo tavata. - En toivo sille huonoa, mutta Jumala varjelkoon ettei se tulee koskaan lähelleni.